Uusperheen myytit ovat erilaisia yhteiskunnassamme vallitsevia uskomuksia, jotka ohjaavat toimintaamme niin arjessa kuin osana uusperheen toimintaa. Uusperheen myytit muodostavat helposti ihan tiedostamattamme rajoittavia uskomuksia, joihin alamme uskoa ja ne ohjaavat voimakkaasti toimintaamme tiettyyn suuntaan, riippuen roolista, johon asetumme. Uusperheen myyteistä on kuitenkin mahdollista vapautua. Ihan helppoa se ei ole, koska ne ulottuvat yhteiskunnassamme syvälle, mutta on hyvä aloittaa omasta perheestä.

Uusperheen myyteistä vapautuminen on pitkällinen prosessi, koska ne ovat niin syvälle rakennettuna yhteiskunnassamme. Ilmeneminen vuosisatoja kerrotuissa saduissa ja tarinoissa ovat muotoutuneet osaksi viranomaistoimintaa ja jopa oikeuden päätöksiä. Vaikka toiminta ja päätökset eivät suoraan perustu myytteihin, on niiden vaikutus usein valitettavasti havaittavissa viranomaisten toiminnassa. Siksi on hyvä harjoitella myyttien tunnistamista, prosessointia ja murtamista ensin omassa perheyksikössä, jonka jälkeen niiden näkyväksi tekeminen ja keskusteluun nostaminen myös perheen ulkopuolella on helpompaa.

Uusperheen myyttien murtaminen ja niistä vapautuminen lähtee omasta itsestä, ajatuksista ja toiminnasta. Ensin tulee tunnistaa uusperheen myytit oman toiminnan ohjaajina sekä perheenjäsentemme ajatuksissa ja toiminnassa. Tämä on hyvä käydä perheen molempien aikuisten toiminnassa sekä tarkastella kaikkia perheenjäseniä ja havainnoida niiden esiintymistä heidän toiminnassaan.

Kun ohjaavat myytit ja niiden aiheuttama toiminta on tunnistettu, tulee niistä puhua avoimesti perheenjäsenten kesken. Tähän keskusteluun on hyvä ottaa mukaan myös lapset ja keskustella lapsentasoisesti selittäen. Ei ehkä ole asianmukaista keskustella niinkään ”toimintaa ohjaavista myyteistä” kuin itse toiminnasta ja sen muutoksesta. Esimerkiksi biologinen vanhempi voi konkreettisesti antaa lapsilleen luvan pitää uudesta bonusvanhemmasta, sanoittaa sen ihan suoraan. Tämä vähentää lapsen solidaarisuuteen kohdistuvia haasteita uusperheessä.  

Sen jälkeen kukin perheenjäsen voi muuttaa omaa toimintaa ja opetella uusia toimintatapoja. Tämä on varmasti se vaikein osa prosessia, jossa otetaan askel eteen ja kaksi taakse tai välillä toisinpäin. Pikkuhiljaa ajatusten ja toiminnan muuttuessa myytit murtuvat ja on mahdollista saavuttaa uudenlainen yhtenäisyys, joka vaikuttaa positiivisesti perheen keskinäisiin suhteisiin sekä ennen kaikkea jokaisen omaan rooliin uusperheen jäsenenä.

Uusperheessä voi usein vaikuttaa vain omaan toimintaansa, eikä sen ulkopuolelle ole ohjausoikeutta. Näitä haitallisia, ohjaavia rakenteita voi kuitenkin tuoda esiin ja nostaa keskusteluun. Näkyväksi tekeminen ja avoin keskustelu auttavat murtamaan niitä myös laajemmin, oman perheen ulkopuolella.

Uusperheen myytit

Uusperheen myytit

Ydinperhe -myytti

Ydinperhe on edelleen vallitseva ideaali yhteiskunnassamme. Ensimmäistä avioliittoa solmittaessa vannotaan ikuista rakkautta ja lopunelämää kestävää liittoa. ”Kunnes kuolema meidät erottaa” sanotaan vielä usein vihkikaavassa, vaikka todellisuus tilastojen valossa osoittaa jotain ihan muuta.

Uusperheellinen on rikkonut tämän myytin. Hän on joutunut toteamaan, että on epäonnistunut tämän yhden ainoan oikean parisuhde ja perhemuodon ylläpitämisessä. Tämä tulisi nähdä inhimillisyytenä. Emme me ole tunteettomia epäihmisiä vaan todellisia ja aitoja, tuntevia ja inhimillisiä yksilöitä, jotka muuttuvat ja kasvavat koko elämänsä ajan. Ja ennen kaikkea, emme ole yksin. Tilastot osoittavat ihmisten muuttuvan ja kasvavan ensiperheistään ja lähtevän eri suuntiin. Uusperhe ei ole enää kummallisuus vaan kasvavan määränsä vuoksi pian jo ”uusi musta”.

Äitimyytti

Pyyteetön, lastensa parasta haluava ja aidosti siihen pyrkivä äiti. Tätä on vuosisatoja vahvistettu niin saduissa kuin tarinoissa, mutta myös yhteiskunnan rakenteissa ja arkitodellisuudessa. Äiti on henkilö, joka kantaa, ruokkii ja hoivaa lasta huolehtien tästä parhaaksi katsomallaan tavalla, lapsen parhaaksi.

Myytti korostuu toimissa, jossa äidin näkemys on ristiriidassa muiden toimijoiden kanssa. Äidin mielipiteelle on perinteisesti annettu painoarvoa, äiti on usein ollut lähivanhempi ja pääasiallinen lapsista huolehtija. Yksinhuoltajaäiti on vielä voimakkaampi, uhrautuvampi. Hän antaa kaikkensa lastensa edestä. Tähän usein liittyy poissaoleva, vastuuton isä, joka on usein jättänyt perheensä, eikä huolehdi lapsistaan.

Äitimyytti vaikuttaa uusperheeseen lasten kautta. Äiti haluaa aina lasten parasta, vaikka se olisi ristiriidassa uusperheen toiminnan kanssa. Äiti ja lapset voivat kokea, että hänellä on oikeus sanella asioita myös uusperheeseen ja hän lapsen parhaan tietävänä ja tunnistavana määrää lapsen kasvatuksesta ja oikeasta tavasta tehdä asioita. Myös lapsen solidaarisuus biologista vanhempaa kohtaan voi aiheuttaa haasteita uusperheessä.

Äitipuoli -myytti

Kaikki tuntevat jo saduista pahan äitipuolen, joka ei ainakaan välitä lapsista, vähintäänkin haluaa heidät pois uusperheen elämästä ja pahimmillaan on jopa murhanhimoinen heitä kohtaan. Äitipuoli ajaa aina omaa etuaan, ei ikinä perheensä tai varsinkaan puolison lasten.

Uusperheessä tunnesiteen muodostuminen on lähtökohtaisesti naiseuteen liitetty. Kaikki naiset rakastavat kaikkia lapsia ja siten kielteisten tunteiden kuten kateus ja viha tunnustaminen ja käsittely, ovat vaikeita. Usein kysytään ”pitääkö puolison lapsia rakastaa?” ”Saanko olla pitämättä puolisoni lapsista?”. Emmehän pidä kaikista aikuisistakaan. Äitipuolena naisen pitäisi kuitenkin olla rakkaudellinen ja välittävä, ettei hän leimautuisi ilkeäksi äitipuoleksi, jota hän kuitenkin muiden silmissä on, teki hän mitä tahansa.

Äitipuoleen liittyvä myytti vaikuttaa uusperheessä usein haluttomuutena olla tasavertainen aikuinen. Puolison lapsille ei voi asettaa rajoja tai pitää kuria, koska hän ”ei ole lapsen äiti” eikä siten siihen ole oikeutta tai ”hän on ilkeä” tai ”ei tule lasten kanssa toimeen”.  Lapsen solidaarisuus biologista vanhempaa kohtaa on vaikea murtaa, mikäli siihen ei ole lupaa vanhemmalta.

Lue lisää Paha äitipuoli -myytistä Hidasta elämää -blogissa.

Viattoman lapsen myytti

Lapsi on aina viaton. Tämä myytti ai salli äitipuolen haluavan lapselle hyvää ja äidin tavoittelevan omaa etuaan. Lapsi on aina viaton, ei koskaan äitipuolta syyttävä ja biologiselle vanhemmalle solidaarisuutta osoittava ja siten uusperhe-elämää hankaloittava.

Isämyytti

Historiamme on kirjoittanut isät etäisiksi, perheen ulkopuolelle. Äidit ovat hoitaneet kodin ja perheen eivätkä isät ole ottaneet siihen osaa. Isä on suojeleva, mutta etäinen ja jättää lastenhoidon naisen vastuulle. Naisen vastuulla ja tehtävänä on määritellä lapsille hyvä ja oikeanlainen, äidille sopiva isyys.

Uusperheessä isä on helposti etäinen edelleen lapsista ja puolisosta. Voi käydä niin, että lasten asioista ja arjesta huolehtiminen voi jäädä äitipuolen vastuulle, koska sellaiseen isyyteen mies on opetettu. Tämä taas kuormittaa äitipuolta.

Uusperheen myytit ovat niin sisään rakennettuja toiminnassamme, että niiden tunnistaminen voi olla haasteellista ja osittain jopa mahdotonta. Tarkkailu, puhuminen, ratkaisujen etsiminen ja toiminnan muuttaminen eivät käy kädenkäänteessä mutta se ei ole kuitenkaan ole mahdotonta.

Liity mukaan uusperheheimoomme saadaksesi lisätietoa uusperheasioista.