Ulkopuolisuuden tunne uusperheessä on lähes normi, eikä mitenkään poikkeavaa. Lähes jokainen uusperheessä asuva tai asunut on kokenut jossain vaiheessa ulkopuolisuuden tunnetta. Tässä blogitekstissä käymme läpi erilaisia kokemuksen muotoja sekä niitä tapoja, joilla tunnetta voi helpottaa. Ulkopuolisuuden tunne uusperheessä voi syntyä hyvin pienistä, lähes huomaamattomista asioista ja toimintamalleista ja niiden huomioiminen ja muuttaminen voi helpottaa tunnetta merkittävästi. Ulkopuolisuuden tunteen kokeminen on henkilökohtaisesti muodostuva tunne, joka syntyy hyvin samoilla tavoin, mutta jokaisen kokemus on henkilökohtainen.

Ulkopuolisuuden tunne uusperheessä – miten sitä voi kokea?

Bonusaikuisen kokema ulkopuolisuuden tunne syntyy esimerkiksi puolison ja lasten kertoessaan kokemuksista aiemmassa perhe-elämässä. Yhteisen muiston jakaminen ääneen bonusaikuisen kuullen, jonkin hetken, lomamatkan tai juhlien muisteleminen tai ihan arjesta puhuminen voi laukaista tunnereaktion toisessa aikuisessa. Nämä yhteiset muistot luovat ajanjakson ja muistot ovat heidän omaansa, johon toinen aikuinen ei millään tavalla kuulu. Erityisesti jos bonusaikuisella ei ole omia lapsia ennen uusperhettä voi ulkopuolisuuden kokemus korostua, koska hänellä ei ole ensiperhettä, jonka kokemuksia muistella lasten kanssa.

Uusperheen lapset voivat kokea ulkopuolisuutta eri tavoin. Lapsen ikä ja läsnäolo perheessä vaikuttaa koettuun tunteeseen ja sen ilmenemiseen. Kuopus voi kokea tietynlaista ulkopuolisuutta ihan ydinperheessä, kun puhutaan tapahtumista ennen hänen syntymäänsä. Tämä koettu ulkopuolisuus on kuitenkin vähempää kuin uusperheessä perheyksikön tiiviyden vuoksi. Uusperheessä kokemus voi olla erilainen, koska perheyksikkö voi olla hauraampi. Kuopus on kuitenkin usein se, joka vähiten kokee ulkopuolisuutta, jos kyseessä on uusperheeseen syntynyt lapsi.

Muut, erityisesti kahdessa perheessä asuvat lapset usein kokevat ulkopuolisuutta niihin hetkiin, jotka tapahtuvat, kun he eivät ole perheessä paikalla. Ne jutut, mitä loppu perhe tekee, ovat ikään kuin tältä lapselta pois, koska hän ei pääse niihin osallistumaan. Mitä vähemmän lapsi on perheessä läsnä, sitä enemmän ulkopuolisuuden tunnetta hän voi kokea. Ulkopuolisuuden kokemus voi myös värittyä ”nuo tekee kaikkea kivaa, kun en ole täällä” ajatuksella, jos puhutaan vain kivasta tekemisestä eikä koetusta arjesta ristiriitoineen, jota perheessä on eletty lapsen poissa ollessa. Yhteisissä hetkissä tämä ulkopuolisuus korostuu, kun perheeseen muodostuu sanontoja, muistelua hauskoista tapahtumista tai sattuneista asioista.

Erityisesti nämä ulkopuolisuuden kokemuksen tunteet korostuvat perheen tilanteen ja lasten perheessä olemisen muuttuessa. Tapaamisrytmin muutos voi vaikuttaa merkittävästikin ulkopuolisuuden tunteen kokemiseen. Jos perheessä on esimerkiksi vuoroviikko- ja joka-toinen-viikonloppu -lapsia ja tilanne muuttuu siten että viikonloppulapset muuttavatkin perheeseen pysyvästi ja vuoroviikkolaiset ovat edelleen joka toinen viikko, muuttuu tasapaino ja ulkopuolisuuden kokemukset aivan päinvastaiseksi aiempaan nähden.

  • aikuinen voi kokea ulkopuolisuutta toisen aikuisen ensiperhettä kohtaan
  • lapsi voi kokea ulkopuolisuutta bonuslasten läsänäoloon perheessä
  • lapset voivat kokea ulkopuolisuutta uusperheen sisällä olevaa ydinperhettä kohtaan
Ulkopuolisuuden tunne uusperheessä

Miten helpottaa ulkopuolisuuden kokemusta uusperheen arjessa?

Bonusaikuisen kokemaa ulkopuolisuutta voi helpottaa osallistamalla tämän keskusteluun tai huomioimaan tämän muulla tavoin. Bonusaikuisen Mukaan ottaminen perheen muistoihin, kysymällä

  • ”oletko ikinä käynyt”,
  • ”haluaisitko käydä”

Luomalla omia muistoja ”Voisimme joskus käydä paikassa x, y, z yhdessä” osallistaa bonusaikuisen perheeseen, vaikkei sitä suoraan muistoon voi tehdä. Juhlapyhien vietto uusperheessä tehdään usein omia tapoja luomalla.

Mikäli lapsi muistelee esimerkiksi jotain vanhaa, ensiperheessä vietettyä tapaa, voi tämän muiston validoida ja tehdä lapselle arvokkaaksi mutta suunnata ajatusta myös uuteen, yhteiseen tapaan, jossa huomioi myös puolison. ”Se oli kyllä mukavaa, kun tehtiin niin mutta mitä jos kokeiltaisiin jotain uutta ensi kerralla. Olisiko sinulla (puoliso) ehdotuksia?”

Kaikki yleensä rakastavat perheen pienintä ja uusperheen yhteinen lapsi usein lähentää perheenjäseniä, lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja perheyttää ihan omalla tavallaan. Harvoin kukaan haluaa tunnustaa olevansa mustasukkainen kuopukselle, joka saa kaiken huomion ja on usein kaikessa nykyperheessä läsnä. ”Ennen sinun syntymääsi” -tarinat ovat luonnollinen osa jokaisen meidän elämäämme, joten sen ei myöskään ajatella lisäävän ulkopuolisuutta.

Jos lapset tuntuvat oireilevan oudosti tai vetäytyvän tilanteista, joissa puhutaan hetkistä kun he eivät ole läsnä, kannattaa miettiä, miten ulkopuolisuuden kokemusta voisi vähentää. Osallistaminen ja arvokkaaksi tuntemisen kokemus voi lisätä joukkoon kuuluvuuden tunnetta.

  • ”Voisimme käydä siellä joskus myös yhdessä”
  • ”Ensi kerralla otetaan sinut mukaan”
  • ”Mitä sinä haluaisit että tehtäisiin kaikki yhdessä”.

Voi myös kokeilla arjen tuomista mukaan muisteluun.
”Noh, ei me koko aikaa tehdä vaan kivoja juttuja, muistatko, miten astianpesukoneen tyhjennyksestä väännettiin kättä viimekin viikolla”.

Mikäli perheen tilanteessa tapahtuu muutoksia olemisen suhteen, on hyvä huomioida, että ulkopuolisuuden kokemisen tunne voi olla varsin yllättävä lapselle. Se voi myös laukaista vanhempien eroon liittyvää hylkäämisen tunnetta ja tuntua siten monin kerroin voimakkaampana – erityisesti jos vanhempien erosta on aikaa, eikä tunnetila ole enää muistissa.

Muuttuvat tilanteet edellyttävät siis herkkyyttä myös lapsia kohtaan, joiden oma oleminen ei muutu. Läheisyys, huomio, omat muistot ja jutut voivat korostua näissä tilanteissa. Myös asetelma näiden lasten ja heidän bonusaikuisensa välillä voi muuttua merkittävästi. Vaatii herkkyyttä moneen suuntaan olla tällaisessa tilanteessa.

Ulkopuolisuuden tunne voi repiä perhettä myös kahteen leiriin, sinun ja minun lapsiin ja nostaa esiin perheen sisäiseen erilaisuuteen liittyviä asioita ja niihin liitettyjä tunnetiloja.

Lue myös blogimme Erilaisuudesta uusperheessä.